Jan Holmberg. Kuva: : Markku Koivumäki, Kamera-Aitta

Jan Holmberg. Kuva: : Markku Koivumäki, Kamera-Aitta

Robotiikka tulee ryminällä terveydenhuoltoon. Ensimmäinen ajatus on, ettei robotiikkaa voi hyödyntää päihdehoitotyössä. Vai voiko?

Robotiikka-avusteisesta hoitotyöstä on hyötyä. Robotit osaavat neuvoa, keskustella, nauhoittaa puhetta, käsitellä nopeasti suurta tietomäärää ja toistaa loputtoman virheettömästi rutiineja.

Robotiikka-avusteisessa päihdehoitotyössä palvelurobotti tervehtii ja neuvoo asiakkaita heidän tullessaan hoidon piiriin. Robotti auttaa livenä, puhelimessa ja verkko-chatissä päihdepalveluja etsiviä asiakkaita.

Robotti ehdottaa palveluja etsivälle esimerkiksi ajanvarausta päihdepoliklinikalle ja varaa sopivan ajan asiakkaan niin toivoessa.

Robotti työkaverina

Asiakaskäyntien aikana sairaanhoitajan työkaverina on sihteerirobotti. Se muistaa kaikki lait, käypä hoito -suositukset, hoitopaikkojen yhteystiedot ja asiakkaan aiemmilla käynneillä sovitut asiat. Se voi kysyttäessä antaa hoitosuosituksia sairaanhoitajalle ja asiakkaalle.

Vastaanottokäynnin jälkeen sairaanhoitaja kertaa sihteerirobotille asiakaskäynnistä keskeiset asiat. Robotti tallentaa kertomuksen tekstiksi ja vie sen potilastietojärjestelmään tai antaa raportin uudelle työvuorolle.

Laitosolosuhteissa työrobotti helpottaa sairaanhoitajan turhaa liikkumista paikasta toiseen. Työrobotti hoitaa sairaanhoitajan komennuksessa juoksevat asiat.  Työrobotit vievät likaiset liinavaatteet pesuun, tuovat puhtaat liinavaatekaappiin, jakavat ruokatarjottimet asiakkaille ja tekevät vikailmoitukset.

Osa työroboteista voi toimittaa huumevirtsanäytteet laboratorioon ja puhalluttaa asiakkaan. Hoitorobotit voivat mitata asiakkaan vieroitusoireet ja jakaa mahdolliset vieroitushoitolääkkeet valmiiksi sairaanhoitajan tarkastusta varten.

Robotiikka auttaa jaksamaan

Robotit ovat paikallaan kertomaan niihin syötettyjä tietoja kuten mittauksien tuloksia. Ne ovat vähemmän hyviä päättelemään mitä esimerkiksi huolestuneen vanhemman tai puolison kanssa pitäisi päihdehoitotyössä tehdä.

Hoitotyössä tarvitaan aikaa asiakkaan ja hänen läheistensä monimutkaisen elämäntilanteen käsittelyyn. Siinä robottiavusteinen työ voi auttaa. Inhimillinen päihdehoitotyö on asiakkaan voimaannuttamista, motivoimista päihteiden käytön vähentämiseen ja tukemista hyvinvoinnista huolehtimiseen. Päihdehoitotyö vaatii myös taitoa joustavaa päätöksentekoon. Näissä asioissa ihminen on robottia parempi, mutta työ on raskasta.

Erilaiset robotit voivat auttaa sairaanhoitajaa jaksamaan päihdehoitotyössä. Robotti on työkaverina kohtelias, valmis uuteen työsuoritukseen ja tekee mutisematta raskaimmatkin työt. Ne voivat myös työskennellä rutiinitehtävissä kellon ympäri, kun ihmiset lepäävät.

Kuka voisi siis vastustaa robottia työkaverina?

Jan Holmberg

sairaanhoitaja (ylempiAMK), kouluttaja ja tietokirjailija
janholmberg.weebly.com

Anne Heikkilä TtM, sairaanhoitaja, hoitotyön vastaava

Anne Heikkilä TtM, sairaanhoitaja, hoitotyön vastaava

Valtaosa alkoholia runsaasti käyttävistä jää tunnistamatta terveydenhuollossa: tutkimusten mukaan jopa 80 prosenttia! Kuitenkin kaikki meistä tietävät, että varhainen puuttuminen tuo parhaan tuloksen. Miksi sitten ei puututa? Onko kyse osaamattomuudesta, viitsimisestä vai jopa työtehtävästä kieltäytymisestä?

Asiaa on tutkittu niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin. Yleisin syys siihen, ettei alkoholin käyttöä oteta puheeksi, on kiire tai katsotaan että se ei kuuluu työnkuvaan tai jopa, että alkoholin käyttö on potilaan/asiakkaan oma asia eikä se kuulu hoitohenkilökunnalle! Ei kuulu? Jos potilas/asiakas hakeutuu hoitoon ja mahdollinen syy on alkoholin liikakäyttö, niin miksi se ei kuulu henkilökunnalle?

Tutkimukset kertovat, että hoitohenkilökunnan on helpompaa kysyä niiltä henkilöiltä alkoholin käytöstä, joiden käyttö näkyy jo päällepäin. Kuitenkin olisi erittäin tärkeätä ottaa alkoholinkäyttö puheeksi ennen kuin se on jo ns ryöstäytynyt käsistä. Toisaalta useat tutkimukset kertovat myös, että mitä enemmän asiasta on tietoa, sitä helpompi on ottaa alkoholin käyttö puheeksi. Pitäisikö koulutusta lisätä?

Kyse on pitkälti asenteesta. Meillä jokaisella on oma, eletyn elämämme muovaama käsitys alkoholin käytöstä. Varmaan jokaisella meistä on joku perhetuttu, omainen tai ystävä, jonka alkoholinkäyttö on muuttunut ongelmalliseksi. Vaikka alkoholismi myönnetään jo sairaudeksi, useat hoitohenkilöstöönkin kuuluvat olettavat, että kyse on vain potilaan/asiakkaan laiskuudesta tai halukkuudesta lopettaa alkoholin liiallinen käyttö. Ehkä juuri siksi alkoholin käyttöä pidetään potilaan/asiakkaan omana asiana. Totuus on kuitenkin se, että pystyt kohtaamaan toista ihmistä juuri sen verran, kun pystyt kohtaamaan itseäsi.

Minulla on ollut tapana verrata muun muassa II tyypin diabetesta sairastavia alkoholin ongelmakäyttäjiin. Molempien sairautta voidaan karrikoidusti selittää ”itse aiheutetuksi”, mutta diabeetikon kohtaaminen on hoitohenkilökunnalle helpompaa. Häneltä on helpompaa kysellä taudin hoitoon liittyviä asioita, kuten esimerkiksi ravitsemuskäyttäytymistä tai lääkehoitoa. Veren sokerit otetaan jo rutiinisti, jos herää vähänkin epäilystä korkeista sokeriarvoista. Miksi sitten alkoholin käyttöä on hankala ottaa rutiinisti puheeksi?

Kukaan meistä ei tee, eikä edes pysty tekemään, toisen puolesta päätöksiä. Kukaan meistä ei pysty lopettamaan toisen henkilön haitalliseksi muuttunutta alkoholin käyttöä, mutta mielestäni meidän velvollisuus on ottaa puheeksi; meidän velvollisuus on kertoa asiallisesti niistä vaaroista, joita runsas juominen saa aikaan ja tarvittaessa tai hänen niin halutessaan, auttaa tätä henkilöä löytämään ne palvelut, joita hän tarvitsee saadakseen apua ongelmiinsa. Kaikki se mitä hän tekee kohtaamisen jälkeen, on hänen omissa käsissään.

Usein näissä kohtaamisissa merkityksellisintä ei ole ne sanat tai neuvot, joita annat, vaan se kokemus ja ennen kaikkea tunne, jonka saat aikaan toisessa ihmisessä. Se kuinka aito sinun huolesi on, välittyy aivan varmasti kohtaamisessa – niin hyvässä kuin pahassakin.

Anne Heikkilä

IMG_1283Kevään tuloa on mukava tarkkailla, on niin monia muutoksia tapahtumassa. Jotkut tarkkailevat lintuja, toiset kasveja, jotkut taas niiskuttavat nenäänsä ja toisilla pupillit laajentuvat hormonien hyrrätessä.

Minulle yksi kevään merkki on lähimetsikön metsäpubista kuuluvat örähdykset sekä äänekkäät keskustelut. Varsin kohteliasta porukkaa ovat, pubi sulkeutuu jo alkuillasta. Onpa tuosta asiakaskunnasta osa päätynyt potilaiksikin, eräältä herralta tiedustelin että milloinkas hän on viimeksi käynyt diabeteksen ja kohonneen verenpaineen osalta kontrolleissa. Hän kertoi ettei oikein jaksa terveysasemalle kulkea kun on keuhkoahtaumaakin ja kun ainoastaan viinan voimalla jaksaa matkan kulkea niin ”ei sinne kännissä viitsi mennä, kun hävettää”. Päädyttiin sitten ratkaisuun, että terveysasemalta kävivät hänen kotonaan. Ratkes.

Kevään pitkät pyhät ja humalahakuinen alkoholin käyttö näkyvät erityisesti katukuvassa, kodeissa ja akuuteissa päivystyspalveluissa. Arvioiden mukaan Suomessa esiintyy peräti 15 000 – 20 000 jonkinasteista aivovammaa vuosittain ja aivovammat ovat alle 45-vuotiaiden yleisin välitön kuolinsyy. Alkoholi, erilaiset vammat ja aivovammatkin ovat kumppaneita. Ei sellaista viikkoa ettei konsultaatioissa niihin törmäsi, osa vammautumista on erittäin vakavia. Päivystystilanteissa vahva humalatila saattaa aiheuttaa sen, ettei potilasta tutkita tarpeeksi hyvin ja vuotoriskissä oleva potilas kotiutetaan ilman riittävää seurantaa. Onneksi selviämishoitoasemia on perustettu kovaa vauhtia ja ne paikkakunnat jossa niitä ei ole… tarttisko tehdä jottain?

Jotenkin tuntuu että vapun jälkeen katukuvassa esiintyy enemmän kipsattuja jäseniä kuin muutoin, tarkkaileppas tilannetta. Jos vastaanotolle tulee potilas muutaman päivän vanhan trauman kanssa, kannattaa varmastikin alkoholiasioista keskustella mini-intervention hengessä. Tuskin hän siitä pahastuu, ei ainakaan tutkimuksien ja kyselyjen mukaan.

Nauttikaamme keväästä ja sen hengestä. Muistathan että nyt on aika esittää vuoden 2016 päihdesairaanhoitaja tunnustusta ja hyvillä laajoilla perusteilla. Päihteet ja hoitotyö -päivillä on aivan huikea hyvä ohjelma, käy katsomassa.

Alueellista päihdehoitotyötä voit aktivoida alueyhdistyksesi kautta.

Hyvää kevättä!

Petri Kylmänen

Tampereen yliopistollinen sairaala uutisoi 25.1.2016, että eläkeikäisten päihteiden käyttö on muodostunut ongelmaksi akuuttia sairaalahoitoa vaativissa tuki- ja liikuntaelinsairauksissa. Operatiivinen hoito ei onnistu päihtyneelle eikä pitkää juomaputkea voi katkaista kertaheitolla, vaan ensin pitää hoitaa potilaan vieroitusoireet ennen kuin leikkaushoitoa voidaan edes valmistella. Näinä tiukkoina ja kenties tiukkenevinakin taloudellisina aikoina voidaan miettiä, mitä maksaa erikoissairaanhoidossa toteutettu alkoholivieroitus ja potilaan hoitaminen leikkauskuntoiseksi. Tämän ongelman helpottamiseksi tarvitaan tekoja.

Alkoholi on ihmiskunnan historian vanhimpia lääkeaineita. Vielä 1900-luvun lopulla konjakkia myytiin apteekissa lääkkeeksi. Fingerporillinen jos toinenkin kulahti iltaisin sydänlääkkeeksi ja kulahtaa varmasti edelleenkin, sillä iäkkäiden alkoholinkäyttö lisääntyy jatkuvasti ja väestön ikääntyminen vauhdittaa tätä kehitystä. Alkoholia käytetään edelleen vauhdittamaan yhtä jos toista juhlaa ja tietyissä kulttuureissa alkoholi on olennainen osa ateriakokonaisuuksissa. Eräät tutkimukset myös puhuvat kohtuukäytön terveysvaikutuksista sydän- ja verisuonisairauksissa sekä tyypin II diabeteksessä. On myös noussut esille, että eräät ikäihmiset ovat saaneet lääkäriltään kehotuksen käyttää alkoholia lääkkeeksi. Yhtä kaikki, toteen on myös näytetty se, että iäkkäiden ihmisten tapaturmilla ja alkoholilla on vahva yhteys. (Aira & Haarni, 2010) Voidaanko todeta, että alkoholi on hyvä renki, mutta isännäksi sitä ei parane päästää?

Aira ja Haarni (2010) tutkivat 61-75-vuotiaiden kokemuksia siitä, miten heiltä oli kysytty alkoholinkäytöstä lääkärikäyntien yhteydessä. Tulos oli varsin selkeä. Alkoholinkäyttö oli otettu puheeksi vain harvoin, vaikka se koettiin kuuluvan lääkärin normaaliin toimenkuvaan. Aihetta pidettiin arkaluonteisena ja siksi se tutkittavien mukaan saattoi usein jäädä kysymättä. Tutkimuksessa nousi esille myös se, että ei ole yhdentekevää, kuinka alkoholista puhutaan. Päivystystilanteissa lääkärin puheet alkoholin käytöstä tulkittiin joskus moitteiksi.

On siis ensiarvoisen tärkeää, että kaikissa terveydenhuollon kontakteissa päihteistä kysyminen otetaan luonnolliseksi osaksi vastaanottotapahtumaa. Liian usein mm. unettomuus ja masentuneisuus tulkitaan pelkästään psykiatrian konsultaatiota vaativaksi ongelmaksi, vaikka taustalla voi hyvinkin olla lisääntynyt ja jopa haitalliseksi muodostunut alkoholin käyttö, jota ei ole tunnistettu.

Yhä useammin potilas kohtaa vastaanotolla sairaanhoitajan tai terveydenhoitajan, joten vastuu päihteiden kartoituksesta kuuluu olennaisesti myös hoitohenkilökunnalle. Kotihoidossa ja laitosolosuhteissa hoitohenkilökunnan vastuu korostuu entisestään.

Ikääntyvän ihmisen päihteiden käytöstä kysyttäessä on hyvä muistaa ikäeettinen ja elämänkokemusta kunnioittava lähestymistapa. Motivoiva haastattelu on oiva työkalu myös ikääntyvien kanssa tehtävässä päihdehoitotyössä. Pelkkä päihteiden käytön selvittäminen ei kuitenkaan saa olla itse tarkoitus, vaan potilaat toivovat selkeitä kannanottoja määriin ja myös ohjeita käytön suhteen. (Aira & Haarni, 2010) Selvää on myös se, että terveydenhuollon ammattilaisen tulee tuntea oman alueensa palvelujärjestelmä ja osata ohjata potilas oikean avun piiriin. Tehdään oma osuutemme sen hyväksi, että mummolassa tuoksuu edelleenkin pulla.

Tervetuloa Sairaanhoitajapäiville 10-11.3.2016. Ikäihmisen päihteiden käytön ja psyykkisen voinnin kartoitus ja paljon muuta aiheeseen liittyvää on esillä perjantaina kello 9.30-11.00 sessiossa 3 (Valvonta- tilasssa), jossa aiheesta puhuvat TtT Minna-Maria Behm, TtM Anne Heikkilä ja Sh Mervi Hursti. Petri Kylmänen toimii puheenjohtajana. Lisäksi Sairaanhoitajaliiton päihdehoitotyön asiantuntijaryhmän jäseniä pääset tapaamaan perjantaina kollegakahvilassa, jossa sama aihe on esillä.

Ari Kärkkäinen
sairaanhoitaja AMK (YAMK-opiskelija, kliininen asiantuntija)
PHSOTEY Lahti, akuuttipsykiatrian osasto 7
Sairaanhoitajaliiton päihdehoitotyön asiantuntijaryhmän jäsen

Mieli 2009 -ohjelma (STM) nosti esiin mielenterveys- ja päihdetyön integraatiotarpeen. Tämän jälkeen eri puolilla Suomea onkin edetty monella tasolla; käynnistetty projekteja, tehty organisaatioiden rakennemuutoksia, kehitetty avohoitoa ja kotiin annettuja palveluja, vähennetty psykiatristen sairaansijojen lukumäärää, perustettu uusia palveluyksiköitä ja myös lakkautettu niitä. Mutta mitä haasteita integaatiolla on tänä päivänä, onko tässä vaiheessa nähtävissä integraatiosta etuja, entä haittaa?

Mielenterveys- ja päihdetyön integraation ehdoton positiivinen signaali on asiakkaiden/potilaiden auttaminen yhden oven periaatteella. Kuten hyvin tiedetään, kulkevat mielenterveys- ja päihdeongelmat usein käsi kädessä, jolloin avunkin tulee olla molemmat ongelmat huomioivaa. Matalan kynnyksen palvelut, joissa tapahtuu asiantunteva arviointi ja tarpeen mukainen hoito- ja kuntoutussuunnitelman laatiminen yhdessä potilaan ja läheisten kanssa on jo nykypäivää, samoin kolmannen sektorin tärkeä rooli julkisten palveluiden rinnalla ja kokemusasiantuntijoiden hyödyntäminen. Palveluja saa nykyisin ilman lähetettä, peruspalveluista löytyy apua ja asiakaskunnalle on tarjolla asumispalveluja ja tukiasumisen mahdollisuuksia, samoin ryhmiä ja vertaistukea. Sähköinen asiointi haastaa muuttamaan toimintamalleja, kun potilaasta tulee yhä enemmän oman hoitonsa aktiivinen osapuoli. Se kuitenkin tiedetään, että Suomessa on suuriakin maantieteellisiä eroja tarjotuissa mielenterveys- ja päihdepalveluissa, ja suurin korreloiva tekijä on asukasmäärä, jolle palveluja tarjotaan (Ala-Nikkola ym. 2014). Eli parantamisen varaa palvelujen monimuotoistumisessa vielä lienee. Onko integraatiosta sitten jotain haittaa? Vielä ei ole kulunut riittävästi aikaa, jotta meillä olisi tuohon kattavasti saatavilla valideilla mittareilla tutkittua tietoa, mutta tähän astiset kokemukset ovat olleet rohkaisevia ja lopputulos näyttäisi olevan plussan puolella.

Mitä mielenterveys- ja päihdetyön integraatio sitten edellyttää? Ainakin osaamista, asennetta ja palvelujärjestelmän monimuotoisuutta. Tuleekin kartoittaa henkilöstön nykyinen tieto-taitotaso ja päivittää se vastaamaan uutta osaamisvaadetta. Jo perustutkintojen aikana tulee kiinnittää huomioita asenteisiin, samoin jokainen työntekijä voi tutkiskella itse omaa asennettaan. Pidetäänkö kiinni omasta reviiristä vai uskaltaudutaanko rikkomaan rajoja? Miten sosiaali- ja terveydenhuollon/ mielenterveys- ja päihdetyön ammattilaiset voivat aidosti toimia rinnakkain, väheksymättä toistensa näkökulmia, vaan hyödyntäen niitä potilaan/asiakkaan tarvitsemalla tavalla. Lisäksi somaattinen hoito tulee kytkeä osaksi kokonaisvaltaista auttamista. Tarvitaankin rohkeutta heittäytyä uuteen. Yhteistyöverkostot korostuvat integroidussa toiminnassa, niiden tulee olla toimivat, toimintakäytännöt ja -mallit kuvattuja ja auki puhuttuja, jotta jokainen toimija eri puolilla järjestelmää osaa toimia asiakkaan/potilaan kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. Tulee muistaa, että jos työntekijöiden näkökulmasta palvelujärjestelmä voi olla eri toimijoiden hallintohimmeli, niin potilaan ja hänen läheistensä ei tulisi kokea samaa. Mielenterveys- ja päihdetyön integraation taustalla on siis todellakin potilaan/asiakkaan parhaaksi toimiminen.

Lähteet:

  • Sosiaali- ja terveysministeriö Mieli 2009 -työryhmä. Mielenterveys- ja päihdesuunnitelma. Mieli 2009 -työryhmän ehdotukset mielenterveys- ja päihdetyön kehittämiseksi vuoteen 2015. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä: 2009:3.
  • Taina Ala-Nikkola, Sami Pirkola, Raija Kontio, Grigori Joffe, Maiju Pankakoski, Maili Malin, Minna Sadeniemi, Minna Kaila, Kristian Wahlbeck. Size Matters — Determinants of Modern, Community-Oriented Mental Health Services. Int. J. Environ. Res. Public Health 2014, 11, 8456-8474.

Anu Vähäniemi
Hoitotyön päällikkö
Tampereen kaupunki/mielenterveys- ja päihdepalvelut
anu.vahaniemi@tampere.fi

Anne Heikkilä TtM, sairaanhoitaja, hoitotyön vastaava

Anne Heikkilä TtM, sairaanhoitaja, hoitotyön vastaava

Tutkimusten mukaan punaviinillä on suotuisia vaikutuksia niin sydämeen kuin hermostoonkin. Se nimittäin sisältää runsaasti terveellisiä antioksidantteja, kertoo Everyday Health -terveyssivusto. Punaviini on hyväksi sydämelle, koska sen flavonoidien uskotaan vähentävän huonon kolesterolin määrää ja nostavan hyvää kolesterolia. Lisäksi flavonoidit ja resvetraroli torjuvat sekä hidastavat verisuonten kalkkeutumista. Resvetraroli saattaa suojata myös syövältä. Laboratoriokokeissa sen on todettu torjuvan kasvaimia ja hidastavan syöpäsolujen kasvua. Erään tutkimuksen mukaan lasillinen punaviiniä päivässä pienentää eturauhassyövän riskiä puolella. Resvetraroli saattaa myös auttaa torjumaan Alzheimerin ja Parkinsonin taudin kaltaisia neurologisia sairauksia. Erään tutkimuksen mukaan punaviini auttaa torjumaan hammassairauksien aiheuttamaa tulehdusta ikenissä.

Tämän kaltaisia tutkimuksia saamme lukea lähes päivittäin. Sosiaalisen median kautta tulvii kyseenalaisia tutkimustuloksia luettavaksi, niitäkin, jotka eivät täytä kaikkia tutkimuksen kriteerejä. Valveutuneet lukijat osaavat suhtautua näihin tutkimuksiin varsin kriittisesti, varsinkin nuoret, joille on kehittynyt melko hyvä mediakriittisyys. Kaikki kansalaiset eivät kuitenkaan omaa medialukutaitoa ja lukijoissa on tietenkin myös niitä, jotka haluavat vahvistaa omaa uskomustaan alkoholin terveellisistä vaikutuksista juuri siksi, että he ovat ehkä sisimmässään huolissaan omasta alkoholin käytöstään.

Eniten minua huolestuttaa ikäihmisten suhtautuminen tämän kaltaiseen viestintään. Ihmisten, jotka ovat tottuneet luottamaan painettuun sanaan. Hyvänä esimerkkinä eräs Alzheimerin tautia sairastavan puoliso, joka luki lehdestä, että punaviini auttaa torjumaan kyseistä sairautta ja alkoi juottamaan kumppanilleen punaviiniä päivittäin. Ei kovin hyvä yhtälö vahvojen Alzheimerin taudin lääkkeiden kanssa. Toinen urani aikana kohdalleni osunut tapahtuma oli yli 90 -vuotias herrasmies, joka luki, että punaviini auttaa nostamaan hemoglobiinia. Mies hyppäsi taksiin ja haki kassillisen punaviiniä sillä seurauksella, että kumottuaan aimo määrän tätä lääkettä, hän kaatui ja joutui sairaalaan.

Me terveydenhuollon ammattilaiset olemme huolissamme tällaisista uutisista. Me näemme päivittäin omassa työssämme päihteidenkäytön seuraukset. Kaikki eivät kykene kohtuullisuuteen ja tulokset ovat sen mukaisia. Jos alkoholi olisi terveystuote, niin eivätkö suurkuluttajat olisi terveyden perikuvia? Jostain syystä näin ei kuitenkaan ole. Medialla on suuri valta, mutta suurta vastuuta sillä ei useinkaan tunnu olevan.

Sairaanhoitajaliiton päihdehoitotyön asiantuntijat toivottavat kaikille lukijoilleen oikein hyvää joulua ja onnellista vuotta 2016!

Anne Heikkilä

Suuri osa puolesta miljoonasta suomalaisesta alkoholin suurkuluttajasta ei pidä päihdekäyttöään millään tavalla ongelmana. Käyttö on heille sosiaalinen normi ja tapa! Runsas juominen ei käyttäjästä itsestään tunnu aiheuttavan taloudellisia- eikä sen paremmin työ- tai perheongelmiakaan. Koska asiat näyttävät olevan kunnossa, niin näillä ihmisillä ei ole näistä syistä minkään tasoista omaehtoisuudesta nousevaa motiivia muuttaa tapojaan. Suuri osa tästä porukasta ei löydä somaattisesta terveydestäänkään isompaa moitittavaa. Todennäköisesti suurimmalta osalta ei olisi tutkittaessa löydettävissä edes diagnosoitavaa mielenterveyden häiriötä tai -sairautta. Eikä muuten lastensuojelullakaan mahtaisi olla syytä tai ainakaan riittävästi tietoa puuttua perheiden asioihin.

Ongelmaa ei siis ole! Kuitenkin mm. jo vuosituhannen vaihteessa ennustettu päihteiden ja etenkin alkoholin käyttöön liittyvien somaattisten oheissairauksien lisääntyminen näyttää dramaattisella tavalla toteutuvan. Ilmiö näkyy niin peruspalveluissa kuin erikoissairaanhoidonkin piirissä. Viimeisen neljännesvuosisadan aikana päihdeperäisten sairauksien määrä on kaiketi vähintäänkin kaksinkertaistunut. Päihdeperäisiksi jäljitettävät sairaudet ovat usein myös hyvin invalidisoivia ja tappavia. Tappajana vähäisimpänä ei ole myöskään alkoholimyrkytys. Eikä mukaan voi tässä yhteydessä olla ottamatta raskausajan juomisen vaurioittamien ja vammauttamien lasten koko elämänuran kärsimystä.

Tässä asetelmassa voidaan ajatella, että varsinaisen päihdehoidon- ja huollon piiriin tulevat, ajautuvat ja ohjautuvat saavat kuitenkin mahdollisuuden. Osin he valitettavan usein ovat ehkä päihdeäitejä lukuun ottamatta ja ikään katsomatta jo päihdeuransa loppupäässä ja sairaudetkin alkavat näyttämään karua puoltaan. Nämä ihmiset ovat kuitenkin kukin omaa polkuaan päätyneet hoidon ulottuville ja ovat enimmillään tulleet myös ymmärrykseen omasta päihdeongelmastaan. Voisipa jopa ajatella, että ainakin varsinaisten päihdepalveluiden piiriin ”joutuneet” ovat hoitonsa ja kuntoutuksensa osalta kohtuullisessa asemassa.

Mutta miten sen sijaan herätellä ja palvella sitä suurta ymmärtämättömien joukkoa, jolla ei ole ongelmaa. Odotetaanko aikaa jolloin sairaus ja jo kuoleman uhka pysäyttää ”ymmärtämään” – jos silloinkaan. No, ei kai nyt kuitenkaan, mutta onko vastausta varhaisessa puuttumisessakaan tai siihen kytkeytyneessä mini-interventioissa laboratoriokokeineen? Varmasti puhuminen joskus auttaakin ja ainakin tällöin on jotain yritetty. Saadaanpa näin ainakin huolikirjaus potilaskertomukseen. Vai olisiko sittenkin parasta koko päihteisiin liittyvän asenneilmaston muuttaminen ja kertoa suoraan, että ryyppääminen on jo itsessään ongelma. Ei siis tarvitsisi yhtään sen enempää odotella eikä miettiä niiden muiden ongelmien syntymistä. Onko kaikkea aina suvaitsevaisuuden ja yksilön valinnanvapauden nimissä ymmärrettävä ja hyväksyttävä – juomista ja itsensä tuhoamista siis. Uskallettaisiinko olla hieman vähemmän ymmärtäviä näitä ymmärtämättömiä kohtaan ja pitää hyveellisenä normina päihteettömyyttä, raittiutta ja tervettä elämää. Jos vaikka näin olisi hieman enemmän niitä, joilla ei olisi ihan oikeasti ainakaan päihteistä johtuvia ongelmia.

Matti Virtanen
Päihdeklinikkajohtaja – sosiaalityöntekijä

Jos mietitään potilaan voinnin kartoittamista, lienee tuo otsikossa esittämäni kysymys kaikkein tärkein. Onko se tärkein kysymys myös kartoitettaessa psyykkistä vointia tai päihteiden käyttöä? On se.

Mitä sinulle kuuluu? Helppo kysymys, vai onko?

Tuleeko se kysyttyä tarpeeksi usein? Tuo kysymys on merkki siitä, että me todella välitämme potilaastamme. Me voimme mitata verenpainetta, voimme säätää infuusionopeutta ja voimme vaihtaa puhdasta vaatetta potilaamme päälle. Näillä toimilla osoitamme sen, että potilaan hyvinvointi on meille tärkeä asia, mutta miksi emme myös kysyisi kuulumisia. Onhan sekin tärkeää.

Herkästi potilaan psyykkisen voinnin selvittäminen mielletään psykiatrian ammattilaisten toimenkuvaksi ja päihteistä kysyminen päihdehoitotyön ammattilaisille, vaikka ne kuuluvat ihan kaikille.

Potilaan normaaleja reaktioita säikähdetään, koska ei tiedetä, kuinka niihin itse hoitajana pitää reagoida. Mitä sinulle kuuluu- kysymys avaa usein keskustelun, jossa potilas kertoo tilanteestaan ja ajankohtaisista huolistaan. Usein tämä mahdollisuus puhumiseen riittää potilaalle ja potilaan olo helpottuu.

Aivan samaa kysymystä voi käyttää päihteiden käytöstä kysyttäessä. Kysymys päihteiden käyttämisestä mielletään usein liian henkilökohtaiseksi ja sen vuoksi sen esittäminen koetaan hankalaksi. Onko kysymys ”mitä sinulle kuuluu?” helpompi esittää?

Työkaluja sekä psykiatrisen voinnin että päihteiden käytön kartoittamiseen on olemassa. Kumpaakaan aihetta ei tarvitse pelätä ja miettiä, onko asioiden puheeksi ottaminen tunkeutumista potilaan yksityisalueelle. On tärkeä ottaa nämä asiat puheeksi potilaan kanssa, koska mitä aikaisemmin esimerkiksi alkoholin riskikäyttö havaitaan ja siihen puututaan, sitä inhimillisempää ja halvempaa sen hoito on potilaan ja yhteiskunnan kannalta.

Itsemurhavaara, psykoottisuus, harhaisuus ja pelkotilat ovat tärkeitä asioita selvittää. Päihteiden osalta käyttömäärät ja käyttötiheys ovat olennaisia tietoja. Ihminen on kokonaisuus, jossa aivan kaikki vaikuttaa aivan kaikkeen. Siksi kysymys, ”mitä sinulle kuuluu?”, pitää kuulua jokaisen hoitajan peruskysymysvalikoimaan, ei ainoastaan psykiatrian- ja päihdepuolen hoitajille. Toki laajemman kartoituksen ja pidemmät hoitosuhteet hoitaa psykiatrinen/päihdesairaanhoitaja, mutta perusasioiden kartoitus onnistuu oikein hyvin kaikilta hoitajilta.

Aiheesta ja paljon muustakin lisää Päihteet ja hoitotyö- koulutuspäivillä 1-2.10 Helsingissä. Tervetuloa!

Ari Kärkkäinen
sairaanhoitaja AMK (YAMK-opiskelija)
psykiatrinen sairaanhoitaja, PHSOTEY yhteispäivystys LAHTI
Sairaanhoitajaliiton päihdehoitotyön asiantuntijaryhmän jäsen

Kuolemaan johtaneet tapaturmat ovat Suomessa valitettavan yleisiä. Suomessa tapahtuu 54 tapaturmaista kuolemaa 100 000:tta henkeä kohden vuodessa, Norjassa vastaava luku on 43, Ruotsissa 32 ja Tanskassa 30. Näin ollen olemme pohjoismaiden johtava maa tapaturmissa.

Tapaturmat ovat jo pitkään olleet Suomessa viiden yleisimmän kuolemansyyn joukossa. Tapaturmat ovat suurin yksittäinen menetettyjen elinvuosien aiheuttaja 0 – 55 -vuotiailla. Tapaturmaisista kuolemista suurin osa (85 %) johtuu kaatumisista ja putoamisista, myrkytyksistä, hukkumisesta tai on seurausta kuljetustapaturmasta. Yhdeksän kymmenestä tapaturmaisesta kuolemasta tapahtui kotona tai vapaa-ajalla vuonna 2013. Päihteiden käyttö on usein osasyynä kotona ja vapaa-ajalla tapahtuneisiin tapaturmiin, vaikka alkoholia ei olisi nautittu edes kovin runsaasti.

Miten voimme vähentää kotona ja vapaa-ajalla tapahtuvia tapaturmakuolemia? Huolellisella toiminnan suunnittelulla ja toteuttamisella, kiireettömyydellä sekä huomioimalla toiminnan edellyttämät turvallisuustekijät. Lisäksi on huomioitava se, että alkoholin käyttö altistaa tapaturmille, vaikka se ei olisi kovin runsastakaan.

Lopuksi toivotan mukavaa, työntäyteistä ja turvallista Syksyä kaikille. Töissä on turvallista, ainakin tämän tutkimuksen mukaan.

Leena Alho
Ylihoitaja, TtM, sairaanhoitaja
Psykiatrian ja päihdehuollon erityispalvelut
Helsingin sosiaali- ja terveysvirasto

Lue lisää teemasta THL:n sivuilta. Tavataan Päihteet ja hoitotyö -koulutuspäivillä!

Kesälomakausi on jo hyvin käynnistynyt ja mikäpä siinä, onnellisia olemme me, joilla on työtä ja lomaoikeutta tai muuten vaan mahdollisuus ottaa löysemmin. Toisaalta, moni meistä nauttii työnteosta kesäisin, siinäkin on oma fiiliksensä.

Kesään liittyy oleellisesti myös sammakkomiesten ja –naisten ennustelut siitä, minkälaisia ilmoja pitelee suven ajan. Kesäkelit kirvoittavat somekeskusteluja, milloin on liian kuuma, kylmä, märkää, kuivaa jne.

Se tiedetään varmuudella, että tuleva juhannus ja sen jälkeinen aika on kovinkin märkää. Joulun alkoholin myyntipiikin lisäksi, me suomalaiset ostamme alkoholia eniten juuri näinä aikoina ja käyttötapahan on varsin humalahakuinen. Siinä ei paljoa mainoskampanjat ja tietoiskut auta, kun humalahuuruissa vesille mennään tai muuten vaan aiheutetaan riskitilanteita. Voimakas päihtymys ja itsensä telomisen riski on jopa 60-kertainen verrattuna selvin päin tapaturmaan joutumiseen. Seuraukset yksittäisestäkin voimakkaasta päihtymisestä saattavat olla varsin kohtalokkaat. Kyllä ne saunahalkojen hakkaamiset, mökin rännien oikomiset, pitkän matkan uinnit, pyöräily ja grillitulen käsittely kannattaakin selvin päin tehdä, vaan kuten kirjoitettua tämäkin kommentti valuu osalta ohi kuin vesi hanhen selästä. Onneksi osalla on suojelusenkelit kirjaimellisesti mukana, kun yrittävät ystäviään tai puolisoa vaaratilanteista varjella. Tästä huolimatta naisten ja miesten päihtyneisyyden osuus tapaturmaisista kuolemista on noin puolet, myrkytys on se yleisin syy.

Kovin meitä neuvotaan nykyisin, jopa lomailun suhteen. Karppisen Ari käsitteli edellisessä blogissa stressiä, kaitpa tuosta lomastakin voi stressin repäistä tai siitä, osaako loman oikein varmasti viettää. Märkä kesälomailu tuo myös esille sosiaalisia haittoja, kun kovasti odotettu yhteinen aika sekä talvikauden paineet puretaan alkoholin avulla. Se vanha perinteinen resepti kesäloman pilaamiseen liittyy muutaman viikon intervalliin, jossa laitetaan parisuhde, suhteet lapsiin sekä muihin läheisiin kerralla kuntoon. Märän menetelmän nollaus näkyy myös lomien jälkeen hoitoon hakeutuvien tai sitä tarvitsevien määrän kasvuna. Loman päättyessä ihmetellään mistä nämä tyhjät pullot ovat kertyneet ellei sitten ole käyttänyt näppärästi kierrätettäviä hanapakkauksia. Jos monen viikon lomailu on vietetty märissä merkeissä, niin ei se ensimmäisen työpäivän ahdistus tai jopa kouristelu kyllä työpaikan ja esimiehen piikkiin mene eikä se varmastikaan burnouttia ole.

Pilvistä keliä on myös odoteltavissa ja siihen liittyvää kommentointia on oikeastaan mielenkiintoisempi seurata, kuin varsinaista päihdeuutisointia. Arvoisa lukija, vilkaiseppas eri teemojen kommentoijien kirjoittelua. Oli sitten kyse alkoholista, kakun leipomisesta tai lähes mistä vaan, niin top 3 kommentissa kirjoittaja kertoo kuin takapajula suomi on kun ei laillista kannabiksen (pilven) käyttöä. Sehän vaikuttaakin olevan oikein ihme aine, joka pelastaa meidät lähes kaikelta. Jännä juttu sinänsä, kun kirjoituksista ei oikein nyt saa selvää minkälainen pilvinen keli olisi sitten hyvä. Mikähän siinä olisi THC tai kannabidiolipitoisuus, tai minkälainen tuote olisi hyvä alaikäisille? Lääkekäytössähän tuota meilläkin on saatavilla, mutta silloin ei puhuta päihdekäytöstä. Vaikuttaa siltä, että hoitotyön arjessa viikottain nähtävä pilvisen kelin tuotteiden käyttö on täysin vieraista näille kommentoijille. Luulevatko he, että hoitotyössä on jokin satuarkisto josta kaivamme näitä esimerkkejä? Siinä ilmeisesti tapahtuu efekti jossa kuuntelemisen taito katoaa… Sinänsä sadut tai tarinat ovat kyllä mukavia sosiaalisia tapahtumia ja tärkeitä sukujen tiedonvaihtoa sukupolvilta toiselle mallikäyttäytymisen lisäksi. Nuorempaa väkeä jos kotoa löytyy, niin todennäköisesti tänä suvena pilvisen kelin tarjontaa kohtaavat eri tapahtumissa ympäri suomenniemeä.

Poutakeliä on kuitenkin suurimmalle osalle luvassa, ainakin henkisesti… akut latautuu ja mieli on virkeänä. Elämään on kuitenkin kesän ulkopuolellakin, jospa sitä nauttii mitä milloinkin on, kun maassamme on tällainen suunnittelu virhe että vaatevarastoa täytyy joka vuoden ajalle löytyä.

Nyt kun ICN-konfrenssi on ovella ja peräti tuolla Korean niemimaalla, niin täytyy vielä toivottaa sinne matkaaville antoisaa reissua. Pohjoisessa osassa kyseistä niemimaata ovat varmastikin tyytyväisiä puheenjohtajaansa, mutta niin on syytä meidän sairaanhoitajienkin olla. Merja vie asioitamme eteenpäin ja sairaanhoitajat ovat tulevissa muutoksissa ratkaisevissa rooleissa.

Toivottelen päihdehoitotyön asiantuntijaryhmän puolesta nautinnollista kesää ja kireitä siimoja. Olet sitten heinänkorsi suupielessä ahon laidalla tai kaupungissa. Suomi on kaunis, myös kesällä. Hyvää vointia!

Petri Kylmänen
sairaanhoitaja, ylempi amk
työnohjaaja